Osa 2: Saapuminen
Mulla on pelkkä menolippu Ouluun. Siellä odottaa uusi työ kaupassa. Ai että mä oon innosta piukeana ja jonkinmoinen kingkong putosi niskasta, kun jätin sen takapajuisen pikkukaupungin taakse. Pakkasin tavaroita useana päivänä ennen kuin kesä oli edes kunnolla. Niin innoissan olin. Porukat suhtautui ratkaisuuni nihkeästi, mutta lähtöpäivän lähestyessä yhä ymmärtäväisemmin. Totta kai he halusivat, että jäisin ja suorittaisin lukion paikan päällä loppuun. Olin samaan aikaan katkeroitunut Kauhavalle, mutta uhmakkaan innostunut muutosta Ouluun. Kaverit Kauhavalla oli kannustavin mielin, mutta mitään ei jäänyt hampaankoloon. Loppukesästä päätin pitää pienimuotoiset läksiäiset Ojutjärven rannalla, kun keksittiin ottaa kaljaa ja muuta kivaa lähtöni varjolla. Nämä olivat myös kesän parhaat uimakelit. Tällaisia iltoja jää toisaalta kaipaamaan, mutta tämä ei ole arkea vaan pelkkiä kohokohtia, joiden päättyminen tuntuu aina uuteen päivään herätessä suurelta harmaudelta. Kun tiemme erkanivat, teimme kopot. Aamulla vituttaa vaikka ei ois mitään tehnyt. On vain yksinäistä.
Perheeni saatto mut asemalle. Varsinkin äiti oli haikea, mutta porukoista ymmärsi, että tulisin pian takaisin. Käyn toki, mutta tuskin hetkeen. Ostin kaupasta matkaan Saarioisten mikropizzan, jonka söin kylmänä sekä puolitoista litraa Pepsiä. Puolet matkasta meni hyvillä fiiliksillä puhelinta selaillessa ja hyvää romaania lukiessa. Vaikka söinkin roiskeläpän, niin puolet matkasta meni ravintolavaunussa lohisoppaa syöden ja isoa olutta nauttiessa. Aurinko paistoi ja Etelä-Pohjanmaa hiipui yhä nopeammin taakse. Edessä tuntuu olevan aivan uusi elämä, jota kohti mä meen ihan fiiliksissä. Join vielä toisenkin oluen, minulla oli aurinkolasit päässä, enkä malttanut jättää ravintolavaunua. Joku oli jättänyt myös vanhat Ilta-Sanomat pöydältä, jotka joutessani luin samalla olutta nauttien. Puhelinkin latautui.
Saavuin Ouluun. Ketään ei ollut vastassa, koska en tuntenut paikkakunnalta ketään. Tunne oli kuitenkin erinomainen, koska elokuinen keli oli mitä parhain. Join pohjia pepsipullostani. Minulla oli vain normaali vedettävä matkalaukku ja reppu mukana. Matkaa oli vajaa 300 kilsaa.
Oulun rautatieasema on vaikuttava vanha rakennus. Se on avattu vuonna 1886. Sisältä löytyy vanhoja puupenkkejä ja sisustus on oikein retro lipputoimistokyltteineen. Siellä on R-kioskia ja kaikkea, vaikka rakennus onkin pieni. Otin mukaan take away-kahvin ja lähdin käveleen linja-autoasemalle. Rautatieasema onkin oikein valokuvauksellinen sisältä ja ulkoa. Sen on tiettävästi suunnitellut mies nimeltä Knut Nylander, muttei se oo ihan satavarma, mutta vahvasti näin. Vierestä löytyy myös vuonna 1929 rakennettu asemaravintolarakennus, joka on ihan hieno rakennus sekin. Sieltä löytyy nykyään ihan hieno putiikki täynnä käsitöitä ja matkamuistoja sekä kahvio.
Ravintolan vierestä laskeuduin asematunneliin. Olen joskus käväissyt myös Helsingin vastaavassa, joka on tosi iso, mutta kusinen ja täynnä epämääräistä porukkaa. Tämä ei ole mikään yhä suuri maanalainen kaupunki täynnä oheispalveluita vaan menee pelkästään radan ali. On tännekin varmasti kustu, sitä en kiellä. Tänne ei silti alamaailma pääse yhtä hyvin piiloon, koska läpikulkua on kokoajan tämän lyhyen matkan ajan. Tunneli on myös kevyen matkan väylä ja myös pyöräilijöitä kulkee kaiken aikaa. Siitä päästäänkin siihen, että Oulu on tunnetusti pyöräilykaupunki. Tää on myös talvipyöräilyn luvattu maa. Träfiikki on kuitenkin mukavan hiljaista versus suurkaupungit. Saan kävellä kaikessa rauhassa tunnelista Raksilan puolelle.
Kävelin portaita ylös linja-autoasemalle. Tämän kokoisessa kaupungissa luulisi olevan hyvä matkahuoltopalvelu. Kuinkas ollakaan. Ilta on mitä parhain ja tää koko paska on menny kiinni jo kuudelta! Eikä ole edes viikonloppuisin auki! Tän kokoisessa paikassa, missä busseja liikkuu, niin asiakkaista ei pidetä huolta yhtään! Onneksi ei oo talvi, jokuhan saattaisi jäädä ilman paikkaa missä lämmitellä. Tää kiinteistökin haisee ulkoa sanonko mille! Rakennus on ollut käytössä vasta vuodesta 1983, mutta loppu lienee lähempänä mitä alku. Kyllä tässä näemmä koittaa samassa puljussa joku yksityinen kahvio sinnitellä. Kiitos hälle, mutta onnekseni otin pikkupurtavaa jo ärrällä. Täytynee hankkia infoa tästä kulttuuripääkaupungista muualta.
Otin hotellihuoneen vuonna 1989 rakennetusta hotellista rautatieaseman lähellä Asemakadulla, kunnes saan avaimet vuokrakämppään. Tuon ajan arkkitehtuuria on valtaosa Oulun keskustasta, josta valtaosa pommitettiin toisessa maailmansodassa. Toki viime vuosina on rakennettu lisää kerrostaloja ja varsinkin korkea rakentaminen on ollut suosiossa. Rautatieaseman vierestä löytyy myös uusia kerrostaloja ja niiden viereen on rakennettu myös tunnelia varten entistä kivikukkoa jäljittelevä rakennelma. Kivikukko rakennettiin toisen maailmansodan aikaan junansuorituspaikaksi, mutta entinen purettiin asuinrakennusten tieltä muutama vuosi takaperin.
No mutta, hotelliasia on hoidossa. Koska on niin myöhä, ettei edes bussiasema ole auki, niin pitäisi tässä illasta lähteä katsomaan Oulun meininkiä. Hotellin lähellä on paljon baareja, mitkä tarjoavat niin tanssia, karaokea kuin snookeriakin. Esimerkiksi jatkosodan aikaan vuonna 1941 valmistuneessa Valkealinnan talossa sekä sen läheisyydessä on useampi perinteinen kapakka, kuten jo vuodesta 1942 asti toiminut Sarkka. Talossa on myös optikkoliike. Talo on kuitenkin paremmin tunnettu Paska Kaupunni -kirjoituksestaan, jonka joku neropatti kirjoitti 1980-luvulla Kauko Röyhkän Paska kaupunki -kappaleen innoittamana painovirheellä. Tämä niin sanottu painovirhe on jäänyt vavasti elämään oululaiseen kulttuuriin ja identiteettiin. Tekstiä on sotkettu yli kolme vuosikymmentä useaan kertaan, mutta korjattu alkuperäiseen kirjoitusasuunsa aina uudelleen. Nykyään tämä halutaan myös suojella. Kaikkea sitä, mutta kuitenni.
Istuin alas eräälle terassille ja tilasin ison oluen. Ilta oli kaunis. Tunnen olevani nyt uudessa isossa kaupungissa, missä odottaa uusi loistokas elämä. Näin minä tunnen. Uutuudenviehätys on maksimissaan. Olen fiiliksissä. Kylmä kalja valuu kurkusta alas ja hiilihapot kutittavat kieltäni. Tästä alkaa uus elämä. Fuck yeah.
Jussi Uusitalo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti