Osa 7: Tipitii
On siis kevät, kuljen Pateniemen rantaa. Kokoajan tuulee, mutta ehkä jalat kantaa. Oulun merellisyys näkyy ja tuntuu hyvässä ja pahassa. Pohjanmaalla pellot on merta ja tontti oli saari. Ojutjärvi kotipuolessa kuitenkin harvoja vesistöjä varsinaisessa merkityksessä. Tässä osassa Oulua on rakentumassa uusi asuinalue siisteine rantapyöräteineen ja ulkokuntosaleineen. Olen yhä Linnean kanssa ja ulkoilutan Simsimiä. Olen kaukana keskustan kämpästäni, mutta olen käymässä lähellä Linnean porukoita. Appivanhempani ovat ihan rentoja, vaikka heidän tapaaminen aluksi jännittikin. Talven yli on selvitty Linnean, Samin, kotona tehtyjen vierailujen ja muiden harrastusten ansiosta. Oulu on tarjonnut tähän loistavan mahdollisuuden ja koen tämän yhä vain enemmän kodikseni. Töissä on kulkenut tasaisen hyvin.
Halusin pois mielestäni suhteessa konservatiivisesta Kauhavasta, mutta rakastan yhä synnyinkaupunkiani ja kaipaan sinne aina välillä takaisin. Aina kun käyn tapaamassa vanhoja kavereitani, tunnen jatkavani aina siitä mihin viimeksi jäin. Itse asiassa etäisyys tähän porukkaan on parantanut meidän suhdettamme ja haluamme olla eri paikkakunnilla enemmän yhteydessä. Myös entisestä työyhteisöstäni Kauhavan kaupalla on tullut merkittävä kohde vierailla. Kulttuuri tässä paikassa ei muutu helposti, mutta jonkinasteinen pysyvyys itsessään tuntuu hienolta. Allekirjoittakoon joku paikallinen jos haluaa. Jonkun mielestä sekin paikka muuttuu, mutta itse olen aina vain käymässä.
Oulu on ollut minulle ehdottomasti suuri mahdollisuus, mutta koen sen myös turvasatamana. Tämä voi tuntua ehkä perinteiseltä kaupungistumistarinalta, mutta tämä ei ole sitä. Tämä on omien unelmien seuraamista ja avoimuutta uutta kohtaan. Lähteminen voi vaatia rohkeutta. Tein sen kesken lukion, jota on btw vielä vuosi jäljellä, koska otin omaa aikaa Oulussa. Voi kauhistuksen kanahäkki eli chicken cage of terror! Ei ole onneksi iso häkki, koska olen suorittanut opintoja vähemmäksi töiden ohella. Tämäkään ei aivan yksinkertaista ole ollut, sillä työt, vapaat ja pimeys on väistämättä vienyt fokusta muualle vähän väliä. Olen päätökseni tehnyt, että tänne palaan kun velvollisuudet kotona on hoidettu loppuun.
Tässä rannalla kulkiessa taidan heittäytyä hurjaksi ja kävellä Simsimin kanssa keskustaan saakka. Koira jaksaa pitkiäkin matkoja ja matkan varrella on kaikkea mielenkiintoista Oulusta. Pateniemi on perinteinen omakotitalojen täyttämä kaupunginosa, missä on myös parhaita grillejä missä olen Oulussa käynyt. Tällä kertaa kävelin rantaa ja länsipuolta pitkin Rajahautaan, missä on venesatama ja uimaranta. Koska on kevät, niin ei näy uimareita. Vastapuolelle Vanhaa Nelostietä jää pahamaineinen Rajakylä, jota on siellä asuvien kesken kutsuttu vielä puoliylpeästi ghetoksi. Siellä vanha ostari, jonka vieressä oli nk. röllimetsä, jossa alamaailma lymysi takavuosina sinne raahatuilla sohvilla. Vuosien saatossa metsä on supistunut ja nyt siitä näkee ympäri vuoden läpi. Itse nyt kierrän kaukaa Rajiksen, vaikka en tarkoituksella. Haluan nähdä sieltäkin enemmän hyvää kuin huonoa. Hyvää on esimerkiksi Talvikkipuiston kenttä.
Etenen rantaa pitkin Taskilaan, josta matka jatkuu Toppilaan. Myös Meri-Toppilalla on ns kova maine, mutta en ylpeilisi sillä. Tämä on vain omaa kuulopuhetta, mutta kokemusta on myös paristakin suojatienylityksestä, missä paikallinen tulee tai menee alueelle katsomatta eteensä. Samaisella suojatiellä herää poikkeuksetta itsesuojeluvaisto, enkä luota täkäläiseen liikenteenkäyttöön. Sori vaan, jos alueella asuu hyviksiäkin, mutta varon teitäkin. Tällä kertaa menen Veri-Toppilan takakautta, jossa on viihtyisä puisto, jota on kutsuttu myös Teletappimaaksi. Itsekin olen tykännyt nakella alueella frisbeetä koreihin (todennäköisemmin ohi). Varsinkin päiväsaikaan kaunis paikka, mutta iltaisin paikalliset tappivanukasta nauttivat teletapit saisivat mennä nukkumaan.
Etenenkin uuteen Toppilaan, Toppilansalmeen, jossa ennen toimi Toppilan satama. Nostan hattua, että sekä Toppilansalmessa että vastapuolella Toppilansaaressa on säilytetty myös vanhoja rakennuksia, kuten Villa Hannala, Allin Matala ja satamaravintola. Siilotalosta on kunnostettu asuinrakennus ja alueelle on rakennettu myös purettuja siiloja jäljittelevä, mutta mielestäni helvetin ruma asuinkerrostalo. Alue on täyttynyt muutenkin uusista, mutta pääosin asiallisista kerrostaloista. Myös puistoja on sopivasti säilytetty ja satamassa on todella viihtyisä rantapyörätie. Saaren puolella toimii kesäteatteri. Saaren puolelta pääsee myös Nallikariin, jonka moni tunteekin hyvin. Hietasaari onkin Oulun luontorikkaimpia alueita kaupungin sisällä, mutta valitettavasti isokenkäiset mulkut raivaavat tätäkin pois asuntomessualueiden ja turhien huvipuistojen tähden. Mulla on kantani tähän. Fuck you!
Toppilasta seuraavaksi Tuiraan, missä ohitan entisen Merijalin karkkitehtaan, joka toimi vuosina 1915-1996. Tehtaan omisti viimeisimpänä tunnettu brändi Leaf, joka sulki tehtaan. Merijalista on jäljellä suojeltu keltainen puurakennus sekä Merikoskenkadulla sijaitsevan kerrostalon katolla oleva Leijonan valomainos. En käy kuuluisassa Tuiranpuistossa, jossa on kesäisin hieno alppiruusupuska. Sen sijaan ohitan taiteilija Samuli Paulaharjun muistoksi tehdyn kakkapökäleen näköisen muistopatsaan. Kaikella kunnioituksella olisit ansainnut parempaa, mutta ehkä tykkäsitkin tästä. Tuira kiteytyy muutenkin Paulaharjuun, sillä siellä sijaitsee myös hänen entinen kotinsa, joka tunnetaan Sinisenä talona. Sitten Toivoniemen kautta Raattiin ja kohta olenkin himassa.
Tässä olenkin Simsimin kanssa lenkkeillessä sivunnut pohjoista Oulua ja provosoinut ghettoja ja huvipuistokapitalisteja. Paljon olisi kerrottavaa myös idästä, etelästä ja joka puolelta. Tämä keskustan kämppä alkaa käymään vähän ahtaaksi ja olenkin hieman haaveillut yhteenmuutosta Linnean kanssa. Palauduttuani lenkiltä ja otettuani parin tunnin mittaisiksi venyneiltä päikkäreiltä istuin Samin kämpillä ja mietin ääneen syviä. Minulla on selkeät haaveet olla täällä, mutta elämäntyylini hakee vielä muotoaan. Onko tämä The Final Destination vai tarjoaako maailma vielä enemmän. Minut Kauhavasta (vai Kauhavalta. Vitun suomenkieli ja sukkelin kielioppi.) ajoi halu pois ja tietty katkeruus. Kolikon kääntöpuolena oli kuitenkin myös uteliaisuus. Minne tahansa menenkin, arki koittaa joku päivä. En löydä viboja ja ihmisiä hakemalla, vaan onneakin tarvitaan. Sitäkään ei löydä antamatta mahdollisuutta. Tällä hetkellä musta tuntuu oikein hyvältä olla täällä. Siksikin että on kevät ja valoa. Onnea ei aina sisäistä, kun on siinä itse sisällä, mutta pääasia on tajuta se itse.
Tulee pääsiäinen ja sitten vappu. Oulun vappu on hyvin vaihteleva. Välillä on seksihelle. Seksihelle on muuten jännä sana liian kuumalle, jos jotakuta haluttaa siinä limaisessa olemuksessa toista. Ja toisinaan vappuna taivaalta sataa vanhoja mummoja. Lunta, räntää tai mitä hyvänsä. Sitten tuleekin kesä ja halu olisi elää se Oulussa. Siitä on mitä ihanin kokemus, koska se oli ensivaikutelmani Oulusta. Klassisesti Oulu on mahtava kesäkaupunki. Jännä ilmaisu, koska lähes kaikkialla on Suomessa kivaa kesällä, kun taas talvella arki on ihan perseestä. Kuka järkevä muka haluaa hiihtää pallon potkimisen, jäätelön syönnin, pussikaljottelun, festareiden ja kaiken kivan sijaan..? Mun mielipide. Odotan, että pääsen myös pulahtamaan Värtön rannalla, pyöräilemään Oulujokivartta ja vierailemaan Koitelissa. Ei tietenkään pidä unohtaa traditioita Kauhavalla, joiden merkitys on korostunut mun poissaollessa. Kuten sanoin, etäisyys on vahvistanut suhteita perheeseeni ja kauhavalaisiin. Elämäni on hyvää ja rikasta, koska annan mahdollisuuden. Lähteminen opettaa.
Elämäni Linnean kanssa on ihanaa. Ja Simsimin tietysti. Emme asu yhdessä, mutta olemme paljon tekemisissä. Vielä puuttuu lapset ja farmariauto. No ei sentään. Haluamme nähdä vielä vuosia maailmaa, yhdessä tai erikseen. Olemme kumpikin avoimen uteliaita kaikkea uutta kohtaan, mikä on suuri voimavara pysyä järjissään. Olen ensi vuonna paljon Kauhavalla, mutta uskon sen vain vahvistavan suhdettamme. Tästä on hyvä jatkaa. Myös Kossin Samin kanssa on iisiä hengailla ja vittuilemme toisillemme välittämisestä. Sami välittää myös itsestään sen verran, eikä hänellä ole suuria ongelmia elämässään. Meidän kanssa myös hyvänpäiväntuttuni ja työkaverini ovat tulleet alkuperäistä läheisemmiksi, kun olen itse voinut paremmin kuin hyvin. Kiitos myös Pasi Kosuselle, Kati "Kärki-Kati" Kärjelle, "Danske" Dietmarille, Nooralle, Petelle, Tarulle, Santulle ynnä muille Oulun kamuille. Tässä on ihan hyvää pohjaa elää täällä ja muodostaa mielekäs tiimi isommissa ja pienemmissä porukoissa.
Ajatuksieni kertominen herättää varmasti tunteita ja mielipiteitä. Omasta mielestänikin saatan edetä nopeasti, kun yhtäkkiä olen Kauhavan kesästä Oulun keväässä. Saatan jättää jotain mainitsematta sekä elämästäni että sivuuttaa alueita Oulusta. Joku voisi lyödä mua kirjoitustapani takia turpaan, jos ei tykkää. Jonkun mielestä jaarittelen ja kirjoittajan ajatus harhailee milloin missäkin. Parempi myöntää itse epäkohdat, niin jää kriitikot hiljaisiksi. Tapa millä myös Eminem servasi 8 Milen kohokohdassa. No ei nyt sentään, koska se oli tuhansittain tyylikkäämpää muhun verrattuna. Olkaa hyvä. Mä tästä jatkankin kesää ja elämää. Hetken pienen.
Jussi Uusitalo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti